Kreatiinion ihmisen endogeeninen yhdiste, jota urheilijat ja kuntoilijat käyttävät laajalti. Se on typpipitoinen yhdiste, joka koostuu pääasiassa kolmesta aminohaposta L-glysiinistä, metyyliglysiinistä ja arginiinista. Kreatiinia syntetisoivat ihmiskehon lihassolut ja se varastoituu pääasiassa luurankolihaksiin, mutta sitä voidaan täydentää myös lihan ja kalan avulla.
Kreatiini varastoituu kreatiinina lihaksiin ja sillä on erittäin tärkeä rooli lihasten aineenvaihdunnassa. Kreatiini voi lisätä lihaskuitujen energian saantia, nopeuttaa ATP:n (adenosiinitrifosfaatin) synteesiä ja regeneraatiota sekä parantaa lihasten räjähdysvoimaa ja kestävyyttä. Siksi kreatiinilla on laaja valikoima käyttötarkoituksia monin tavoin.
1. Parannettu vahvuus:
Kreatiini on yleisesti tunnustettu voimakas lihaksia rakentava aine. Se edistää lihasvoiman nopeaa paranemista lisäämällä lihasten ATP-varastoja, lisäämällä lihasten energiatasoa ennen harjoittelua ja lisäämällä lihasten energian varastointikapasiteettia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kreatiinin käyttö voi tehokkaasti lisätä voimaharjoittelun kuormitusta ja parantaa lihasten maksimaalista voimaa.
2. Lisää lihasten volyymiä:
Kreatiini lisää nesteytystä lihassoluissa, mikä puolestaan laajentaa lihassoluja ja lisää lihastilavuutta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kreatiinia käyttävillä ihmisillä on suurempi lihasmäärä ja kylläisyys kuin niillä, jotka eivät käytä kreatiinia.
3. Parantaa lihasten kestävyyttä ja palautumista:
Kreatiini voi vähentää lihasten väsymystä, lyhentää lihasten palautumisaikaa ja parantaa lihasten kestävyyttä. Se voi myös auttaa lihaksia palautumaan nopeammin, mikä lisää harjoitusten tiheyttä ja kestoa.
4. Auta vähentämään rasvaa ja muotoa:
Kreatiini voi auttaa lisäämään lihasmassaa ja lisäämään aineenvaihduntaa, mikä auttaa kehoa polttamaan enemmän kaloreita ja rasvaa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kohtuullisella saannilla kreatiinin käyttö voi tehokkaasti lisätä kehon glykogeenitasoa, parantaa kehon energiankäyttöä, vähentää kehon rasvaa ja muotoilla lihaslinjoja.
5. Paranna aivojen ja keskushermoston toimintoja:
Kreatiini on luonnossa esiintyvä hermosoluja suojaava aine. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kreatiinin käyttö voi parantaa aivojen ja keskushermoston toimintaa, parantaa kognitiota, oppimista, muistia ja muita kykyjä.
6. Parantaa sydämen terveyttä:
Kreatiinin käyttö voi lisätä lihasten ATP-varastoja, mikä vähentää sydänlihasvaurioita ja iskemiaa, alentaa veren lipidejä ja ehkäisee sydän- ja verisuonisairauksia.
Yleisesti ottaen kreatiini, joka on yleinen ihmisen endogeeninen yhdiste, on suureksi avuksi fysiologiselle järjestelmällemme ja lihasten terveydelle. Kohtuullisen saannin ja käytön ansiosta kreatiini voi auttaa meitä parantamaan lihasvoimaa, kestävyyttä ja palautumiskykyä, parantamaan fyysistä terveyttä ja rasvanpudotusta sekä edistämään aivojen ja sydämen terveyttä. Kuitenkin, jos sinulla on jokin sairaus tai käytät muita lääkkeitä, kysy lääkäriltä neuvoa ennen kreatiinin käyttöä.
Kreatiini (kreatiini) on aminohappo, jota esiintyy ihmisten ja eläinten kehossa. Se tarjoaa korkean energian fosforylaatiota, jota tarvitaan lihasten liikkumiseen fosforylaatioreaktioiden kautta, ja voi edistää lihasvoiman ja kestävyyden lisäämistä. Sen lisäksi, että kreatiinilla on tärkeä rooli kehossa, sillä on myös tärkeitä reaktiivisia ominaisuuksia kemiallisissa reaktioissa.
1. Hydrolyysireaktio:
Kreatiini voidaan hydrolysoida sarkosiiniksi ja formaldehydiksi vedessä (H2O). Tätä hydrolyysireaktiota katalysoivat yleensä entsyymit.
C4H9N3O2plus H2O → Sarkosiini plus formaldehydi
Lisäksi kreatiini voidaan myös hydrolysoida kreatiniiniksi happokatalyysin avulla.
C4H9N3O2plus H2O plus Hplus→ Kreatiniini plus NH4plus
Kreatiniini (kreatiinin metaboliitti) plus H2O plus Hplus → C4H9N3O2
2. Hapetusreaktio:
Kreatiini voi reagoida tiettyjen hapettavien aineiden, kuten kaliumpersulfaatin (K2S2O8) ja kaliumpermanganaatti (KMnO4). Tämä reaktio hapettaa kreatiinin virtsahapoksi ja vastaavaksi ammoniakkikaasuksi.
C4H9N3O2plus K2S2O8→ Virtsahappo plus NH3plus K2NIIN4
C4H9N3O2plus KMnO4plus H2NIIN4→ Virtsahappo plus NH3plus MnSO4plus K2NIIN4
3. Hajoamisreaktio:
Kreatiini voi hajota kokonaan kreatiniiniksi ja formaldehydiksi korkeissa lämpötiloissa ja vahvassa hapossa (kuten rikkihapossa).
C4H9N3O2plus H2SO4 → C4H9N3O2plus NH4plusplus H2O plus formaldehydi
4. Liukoisuus:
Kreatiini liukenee helposti veteen, mutta liukenematon ei-polaarisiin liuottimiin, kuten bentseeniin ja eetteriin. Tämä tarkoittaa, että vedessä kreatiini voi siirtyä helpommin, mutta ei niin helposti liukenemaan ei-polaarisessa ympäristössä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kreatiinilla, tärkeänä in vivo -aineena, on useita reaktiivisia ominaisuuksia, mukaan lukien hydrolyysi, hapettuminen, hajoaminen ja liukoisuus. Sen reaktioita ja sovelluksia tutkitaan yhä enemmän ja niitä on käytetty eri aloilla, kuten urheilussa, lääketieteessä ja elintarviketeollisuudessa.
Kreatiinin historia voidaan jäljittää vuoteen 1832, jolloin ranskalainen kemisti Michel-Eugene Chevreul löysi uuden kemiallisen aineen lihaksessa ja antoi sille nimen "Creatine (Creak)". Myöhemmin saksalainen kemisti Friedrich Wilhelm Kühne meni askeleen pidemmälle ja eristi lihakseen erilaisen kemikaalin, jota hän kutsui "kreatiinifosfaatiksi". Myöhemmässä tutkimuksessa tutkijat havaitsivat, että kreatiinia ja kreatiinifosfaattia lihaksissa on ihmisillä ja muilla eläimillä, mikä tekee siitä laajasti tutkitun ravintolisän.
Kreatiini on ollut suosittu ravintolisä urheilijoille ja kuntoilijoille vuosikymmeniä. Sen löytöhistoria ulottuu kuitenkin paljon pidemmälle menneisyyteen.
Vuonna 1668 saksalainen tiedemies Johann Kunckel löysi kemiallisen aineen nimeltä "Kreatiniini", joka oli peräisin ihmisen lihaksen proteiinien metaboliiteista. Vuosikymmeniä myöhemmin saksalainen kemisti Christoph Friedrich Ludwig löysi kemiallisen reaktion, jolla toinen yhdiste nimeltä "kreatiini" voitiin syntetisoida ihmisen aivoista.
Vuosina 1832–1847 kaksi muuta kemistiä yritti eristää kreatiinia. Ranskalainen kemisti Michel-Eugene Chevreul käytti vanhaa kemiallista tekniikkaa kreatiinin eristämiseen lihaksista laittamalla ne happoon. Hän huomauttaa, että kreatiinilla on "sama kemiallinen luonne kuin virtsahapolla", mutta kreatiinimolekyylillä on erilainen atomirakenne.
Vuonna 1847 kuuluisa ranskalainen kemisti Eugene-Melchior Peligot eristi kreatiinin minkä tahansa kalan lihaksesta ja tutki edelleen tämän yhdisteen ominaisuuksia.
1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kreatiinia pidettiin kerran kehon jätetuotteena, mutta lihastutkimuksen syventyessä tiedemiehet huomasivat vähitellen kreatiinin merkityksen.
1960-luvulla australialainen liikuntafysiologi Paul Greenhaff huomasi, että eläinrikkailla afrikkalaisilla eläimillä, kuten norsuilla ja koirilla, oli korkeampi kreatiinitaso kuin lihansyöjäillä eurooppalaisilla eläimillä. Hän ymmärsi, että kreatiinin ylimäärä näissä eläimissä saattoi olla syynä heidän lihaksensa ylivoimaiseen energiantuotantoon. 1980-luvulla Greenhaff ja monet muut tutkijat alkoivat tutkia, kuinka kreatiinin käyttö vaikutti ihmisen suorituskykyyn urheilussa.
Näiden varhaisten tutkimusten myötä urheilututkijat ja kuntoalan ammattilaiset alkoivat ymmärtää, että kreatiini lisää lihasten fosfokreatiini (PCr) -varastoja, mikä puolestaan lisää kehon suorituskykyä korkean intensiteetin harjoittelussa ja lihasmassaa. Tämä on johtanut siihen, että monet ihmiset ovat alkaneet käyttää kreatiiniravintolisiä, joista on tullut yksi suosituimmista ja tutkituimmista ravintolisistä.